TR-mittaus: mitä se on ja miten se tehdään

Mitä TR-mittaus tarkoittaa

TR-mittaus on rakennustyömaan työturvallisuuden havaintokierros. Työmaa kierretään läpi, ja jokainen havainto merkitään joko oikein tai väärin seitsemään kategoriaan. Merkinnöistä lasketaan yksi luku, TR-indeksi, joka kertoo kuinka suuri osa havainnoista oli kunnossa.

Lyhenne TR tulee sanasta talonrakennus. Menetelmän kehittivät Työterveyslaitoksen asiantuntijat 1990-luvulla työsuojeluviranomaisten pyynnöstä, yhdessä rakennusalan yritysten ja työsuojelutarkastajien kanssa. TR-mittari on rekisteröity tavaramerkki, ja Työsuojeluhallinto ylläpitää siitä virallista kuvausta. Maa- ja vesirakennuspuolella vastaava menetelmä on MVR-mittari.

Menetelmän idea on siinä, että turvallisuudesta tehdään laskettava asia. Ennen TR-mittaria työmaakierrokselta jäi käteen lista puutteita, jota oli mahdotonta verrata edelliseen kertaan tai naapurityömaahan. Kun jokainen havainto merkitään joko oikeaksi tai vääräksi, samasta kierroksesta syntyy luku, jota voi seurata viikosta toiseen.

Tämä opas käsittelee sitä, mitä TR-mittauksessa käytännössä tehdään: mistä kategoriat koostuvat, miten indeksi lasketaan, mikä lasketaan havainnoksi ja missä kohtaa mittaukset tyypillisesti menevät pieleen. Työnantaja vastaa aina siitä, että työmaan turvallisuusvelvoitteet täyttyvät, eikä tämä opas korvaa työsuojelun ohjeistusta.

Mihin TR-mittaus perustuu

Rakennustyömaalla on tehtävä kunnossapitotarkastus vähintään kerran viikossa. Velvoite tulee valtioneuvoston asetuksesta rakennustyön turvallisuudesta (205/2009), ja tarkastuksessa käydään läpi muun muassa työmaan järjestys, putoamissuojaus, valaistus, sähköistys, nostolaitteet, telineet ja kulkutiet. Tarkastuksista on myös pidettävä kirjaa.

TR-mittaus ei ole itsessään lakisääteinen menetelmä, vaan vakiintunut tapa toteuttaa tuo viikoittainen tarkastus. Sen suosio perustuu kahteen asiaan. Kierros käydään joka tapauksessa, joten merkintöjen tekeminen samalla ei maksa juuri mitään. Ja koska menetelmä on sama kaikilla, tulokset ovat vertailukelpoisia työmaiden ja yritysten välillä.

Käytännössä moni tilaaja ja pääurakoitsija myös edellyttää TR-mittausta sopimuksissaan ja pyytää indeksiä säännöllisesti. Se on siis usein sopimusvelvoite, vaikka menetelmää itseään ei ole laissa nimetty.

Seitsemän havaintokategoriaa

Kategoriat ovat kaikissa TR-lomakkeissa samat. Alla on kunkin sisältö ja se, mikä siinä käytännössä ratkaisee merkinnän suunnan.

1. Työskentely. Katsotaan ihmisiä, ei rakenteita. Onko henkilönsuojaimet käytössä ja oikein, tehdäänkö työ turvallisella tavalla, otetaanko tarpeetonta riskiä. Jokainen työntekijä on oma havaintonsa.

2. Telineet, kulkusillat ja tikkaat. Telineen kunto ja kiinnitys, kaiteet paikallaan, nousutiet asianmukaiset, tikkaat oikeanlaiset ja oikeassa käytössä. Nojatikkailla työskentely on tavallisimpia väärin-merkintöjä.

3. Koneet ja välineet. Kunto, suojalaitteet paikallaan, sijoitus turvallinen. Tähän kuuluvat sekä työkoneet että käsityökalut.

4. Putoamissuojaus. Kaiteet, aukkojen suojaus ja niiden merkintä, valjaiden käyttö silloin kun se on ratkaisu. Tämä on kategoria jossa vakavimmat puutteet yleensä ovat.

5. Sähkö ja valaistus. Keskukset, johdot ja niiden sijoitus, yleisvalaistus ja kohdevalaistus. Lattialla lojuva jatkojohto kuuluu tähän, ei järjestykseen.

6. Järjestys ja jätehuolto. Kulkuteiden esteettömyys, materiaalien varastointi, jätteiden lajittelu ja poisto. Tämä korreloi käytännössä vahvimmin muiden kategorioiden kanssa: sotkuisella työmaalla on yleensä muutakin.

7. Pölyisyys. Pölyn leviäminen, kohdepoisto käytössä, siivouksen taso. Tämä on kategorioista uusin: se lisättiin mittariin vuonna 2010. Korostuu saneerauskohteissa ja sisävalmistusvaiheessa.

Kategoriat kannattaa käydä läpi samassa järjestyksessä joka kerta. Se ei ole muodollisuus vaan tapa varmistaa, ettei jokin kategoria jää säännöllisesti vähemmälle huomiolle ja vääristä tulosta ylöspäin.

Miten TR-indeksi lasketaan

Kaava on yksinkertainen:

oikein / (oikein + väärin) x 100 = TR-indeksi

Jos kierroksella kertyi 90 oikein-merkintää ja 10 väärin-merkintää, indeksi on 90 prosenttia. Luku on siis oikeiden havaintojen osuus kaikista havainnoista.

Kaksi asiaa kaavassa kannattaa ymmärtää, koska ne selittävät sen rajat.

Indeksi ei tunne vakavuutta. Yksi puuttuva kaide ja yksi väärin varastoitu levynippu ovat molemmat yksi väärin-merkintä, vaikka toinen voi tappaa ja toinen kaataa. Siksi väärin-merkinnät kirjataan aina auki: mikä oli vialla, missä, kuka korjaa ja mihin mennessä. Pelkkä prosenttiluku ei ohjaa mitään.

Indeksi riippuu havaintojen määrästä. Pienellä työmaalla, jossa havaintoja kertyy 30, yksi väärin-merkintä laskee indeksiä yli kolme prosenttiyksikköä. Sadan havainnon työmaalla saman merkinnän vaikutus on prosentin. Siksi eri kokoisten työmaiden indeksejä ei kannata verrata suoraan keskenään, vaan saman työmaan kehitystä viikosta toiseen.

Indeksi vaihtelee nollan ja sadan prosentin välillä, ja hyvänä tasona pidetään yli 90 prosentin lukemia. Se on nykyään myös monen rakennuttajan vähimmäiskriteeri, eli luku jonka alle ei sopimuksen mukaan saa mennä. Osa yrityksistä asettaa oman tavoitteensa korkeammalle, esimerkiksi 95 prosenttiin.

Mikä lasketaan havainnoksi

Tämä on kohta jossa TR-mittaukset eroavat toisistaan eniten, ja jos sitä ei sovita, luvut eivät ole vertailukelpoisia edes saman yrityksen sisällä.

Sääntö on: merkintä tehdään havainnosta, ei kohteesta. Sama teline voi tuottaa useita merkintöjä, koska jokainen erikseen havaittu asia kirjataan omanaan. Jos telineessä on kunnossa oleva kaide mutta puuttuva jalkalista, siitä syntyy sekä oikein- että väärin-merkintä.

Samoin jokainen työntekijä on oma havaintonsa kategoriassa työskentely. Kymmenen hengen työmaalla kertyy siis kymmenen merkintää pelkästään siitä, vaikka kaikki tekisivät työnsä oikein.

Käytännön seuraus: merkintöjä kertyy kierroksella enemmän kuin kohteita, ja tavallisella työmaalla niitä tulee helposti sadan molemmin puolin. Jos merkintöjä kertyy 15, kierros on tehty liian pintapuolisesti ja indeksi kertoo lähinnä siitä miten nopeasti käveltiin.

Miten kierros käytännössä tehdään

Kuka. Kierros tehdään yhdessä, ei yksin. Mukana on tyypillisesti työmaan vastaava tai työnjohtaja ja työntekijöiden edustaja, esimerkiksi työsuojeluvaltuutettu. Yhdessä tekemisellä on kaksi syytä: kaksi paria silmiä huomaa enemmän, ja havainnoista sovitaan heti eikä jälkikäteen sähköpostissa.

Milloin. Sama viikonpäivä ja suunnilleen sama kellonaika joka viikko. Perjantai-iltapäivä ja maanantaiaamu antavat työmaasta hyvin erilaisen kuvan, ja jos ajankohta vaihtelee, osa muutoksesta on vain sitä.

Reitti. Sama reitti joka kerta, koko työmaa läpi. Jos kierros oikaisee säännöllisesti saman kellarin ohi, se kellari ei koskaan näy luvuissa.

Kirjaus. Merkinnät tehdään kierroksen aikana, ei muistista jälkeenpäin. Paperilomakkeella se tarkoittaa tukkimiehen kirjanpitoa, puhelimella klikkausta. Kumpi tahansa toimii, kunhan se tapahtuu siinä hetkessä.

Välitön vaara korjataan heti. Jos kierroksella tulee vastaan jotain joka voi aiheuttaa vakavan tapaturman, se korjataan tai eristetään siinä paikassa. Havaintoa ei jätetä odottamaan raporttia. Tämä on koko kierroksen tärkein sääntö ja samalla se joka unohtuu, kun huomio menee lomakkeen täyttämiseen.

Tulos kerrotaan porukalle. Indeksi ja korjattavat asiat käydään läpi työmaan kanssa. Jos tulos jää työnjohdon kansioon, mittaus ei muuta mitään ja siitä tulee rasite jonka kaikki tunnistavat turhaksi.

Yleisimmät virheet

Kierros tehdään yksin ja kiireessä. Silloin havaintoja kertyy vähän, indeksi on korkea ja luku on käyttökelvoton. Korkea indeksi on helppo saada aikaan katsomalla vähemmän.

Väärin-merkintöjä ei kirjata auki. Jäljelle jää prosenttiluku ilman tietoa siitä mikä oli vialla. Korjaus jää tekemättä, ja seuraavalla viikolla sama puute tuottaa saman merkinnän.

Vastuuhenkilöä ja määräaikaa ei nimetä. Havainto joka kuuluu kaikille ei kuulu kenellekään. Jokaisella väärin-merkinnällä pitää olla nimi ja päivämäärä.

Indeksiä verrataan väärään asiaan. Eri kokoisten työmaiden vertailu tai oman luvun vertaaminen johonkin kuultuun keskiarvoon ei kerro mitään. Vertailukohta on sama työmaa viikkoa aiemmin.

Mittauksesta tulee arvosana. Jos korkea indeksi palkitaan ja matala moititaan, mittaajat oppivat nopeasti katsomaan vähemmän. Indeksin tehtävä on löytää puutteet, ei todistaa että niitä ei ole.

Kierros jää väliin kiireviikolla. Juuri silloin työmaalla on eniten väkeä, eniten tavaraa ja eniten kiirettä, eli tilanne jossa mittausta eniten tarvittaisiin.

Paperilla vai puhelimella

Menetelmä on sama kummallakin tavalla, ja paperilomake riittää täysin yhden työmaan yritykselle. Ero syntyy siinä mitä kierroksen jälkeen tapahtuu.

Paperilla indeksi lasketaan käsin, lomake skannataan tai jää mappiin, ja havaintojen seuranta on muistin varassa. Kun tilaaja kysyy kolmen kuukauden kehitystä, joku kaivaa mapin ja laskee luvut uudelleen.

Sähköisesti sama kierros tuottaa valmiin raportin ja kertyvän aikasarjan ilman että kukaan kokoaa niitä erikseen.

Kummallakin tavalla pätee sama: mittaus on hyödyllinen vain siltä osin kuin havainnot johtavat korjauksiin. Jos ne johtavat, paperi riittää. Jos eivät, ohjelmisto ei sitä yksin korjaa, mutta se tekee unohtamisesta vaikeampaa.

Usein kysyttyä

Mikä on TR-mittaus?

TR-mittaus on rakennustyömaan työturvallisuuden havaintokierros, jossa työmaa kierretään ja jokainen havainto merkitään joko oikein tai väärin seitsemään kategoriaan. Merkinnöistä lasketaan TR-indeksi, joka kertoo kuinka suuri osa havainnoista oli kunnossa.

Mitä lyhenne TR tarkoittaa?

TR tulee sanasta talonrakennus. Menetelmän kehittivät Työterveyslaitoksen asiantuntijat 1990-luvulla yhdessä rakennusalan yritysten ja työsuojelutarkastajien kanssa. Maa- ja vesirakennuspuolen vastine on MVR-mittari.

Miten TR-indeksi lasketaan?

Oikein-merkinnät jaetaan kaikkien merkintöjen summalla ja kerrotaan sadalla: oikein / (oikein + väärin) x 100. Jos oikein-merkintöjä on 90 ja väärin-merkintöjä 10, indeksi on 90 prosenttia.

Mikä on hyvä TR-indeksi?

Hyvänä tasona pidetään yli 90 prosentin lukemia, ja se on monen rakennuttajan vähimmäiskriteeri. Oma luku kannattaa silti suhteuttaa saman työmaan aiempiin kierroksiin, koska indeksi riippuu myös havaintojen määrästä ja työmaan koosta.

Kuinka usein TR-mittaus tehdään?

Rakennustyömaalla on tehtävä kunnossapitotarkastus vähintään kerran viikossa, ja TR-mittaus on tavallisin tapa toteuttaa se. Sama viikonpäivä ja kellonaika joka viikko tekee tuloksista vertailukelpoisia.

Kuka saa tehdä TR-mittauksen?

Menetelmä ei edellytä muodollista pätevyyttä, mutta kierros tehdään yhdessä eikä yksin. Mukana on tyypillisesti työmaan vastaava tai työnjohtaja sekä työntekijöiden edustaja. Tekijän on tunnettava kategoriat ja se, mikä lasketaan havainnoksi.

Merkitäänkö havainto kohteesta vai havainnosta?

Havainnosta. Sama kohde voi tuottaa useita merkintöjä, koska jokainen erikseen havaittu asia kirjataan omanaan. Siksi merkintöjä kertyy kierroksella enemmän kuin kohteita.

Tarvitaanko TR-mittaukseen erillinen lomake?

Lomake ei ole pakollinen, mutta se pitää kierroksen samanlaisena kerrasta toiseen ja varmistaa ettei kategoria jää käymättä läpi. Tulostettavan TR-mittauslomakkeen saa maksutta tästä.

Yhteenveto

TR-mittaus on yksinkertainen menetelmä, jonka arvo syntyy toistosta. Yksi kierros kertoo vähän, mutta sama kierros samalla reitillä joka viikko kertoo mihin suuntaan työmaa on menossa.

Kolme asiaa ratkaisee onko mittauksesta hyötyä. Havaintoja pitää kertyä tarpeeksi, jotta luku tarkoittaa jotain. Väärin-merkinnät pitää kirjata auki nimineen ja määräaikoineen, jotta ne korjataan. Ja tulos pitää kertoa niille jotka työmaalla ovat, koska he ne puutteet korjaavat.

Jos nämä kolme toteutuvat, indeksin absoluuttisella tasolla ei ole suurta merkitystä. Jos ne eivät toteudu, korkeakaan indeksi ei kerro turvallisesta työmaasta vaan nopeasta kierroksesta.

Lähteet

Menetelmän virallinen kuvaus ja havaintoluokat: Työsuojeluhallinto. Menetelmän tausta ja kehitys: Työterveyslaitos ja Rakennusteollisuus RT. Viikoittainen kunnossapitotarkastus: valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009).