Päivän tuntimäärä ei kerro, mihin aika meni
Työmaan päivä alkaa harvoin toimiston kellokortilla. Yksi työntekijä hakee materiaalit matkalla kohteeseen, toinen siirtyy aamulla suoraan edelliseltä työmaalta ja kolmas tekee päivän aikana töitä kahdessa eri osoitteessa. Työnjohto sopii asiakkaan kanssa lisätyöstä, aikataulu muuttuu ja osa porukasta jää viimeistelemään työvaiheen loppuun.
Jos tunnit kirjataan vasta perjantaina muistin varassa, yritys saa kokonaisluvun. Perjantain "40 tuntia" on silti lähes tyhjä tieto: se ei kerro, mille työmaalle ja työvaiheelle aika kului, mitkä tunnit ovat asiakkaalta laskutettavia ja onko työnjohto tarkistanut mitään. Neljän työmaan yrityksessä sama luku voi tarkoittaa neljää täysin erilaista viikkoa.
Rakennusalan työajanseurannassa on vuonna 2026 huomioitava yhtä aikaa kolme käytännön näkökulmaa. Kirjauksen pitää kertoa toteutunut työaika, kohdistaa työ oikealle projektille ja siirtää hyväksytty tunti projektin kustannusseurantaan sekä tarvittaessa laskutuspohjalle. Jos jokin näistä puuttuu, samaa tietoa joudutaan kokoamaan myöhemmin uudelleen.
Hyvä työajanseuranta ei tarkoita mahdollisimman monen kentän täyttämistä. Sen pitäisi tehdä oikean tiedon kirjaamisesta niin helppoa, että se syntyy tavallisen työpäivän aikana. Työntekijä valitsee työmaan, kohdistuksen ja työn tyypin, merkitsee alku- ja loppuajan sekä tauon ja lähettää kirjauksen. Työnjohto näkee tunnit heti, hyväksyy ne ja yrittäjä saa työmaan toteutuneet työkustannukset näkyviin ajoissa.
Tämä opas käsittelee niitä työajanseurannan kohtia, jotka Fisas ratkaisee käytännössä: mobiilikirjauksen, työmaa- ja kohdistustiedot, sijaintitiedon silloin kun yritys ottaa sen käyttöön, tilaajan kuittauksen, työnjohdon hyväksynnän, offline-käytön sekä tuntien siirtymisen kustannusseurantaan ja laskulle. Järjestelmä tallentaa toteutuneet tiedot, mutta yritys vastaa oman työaikamallinsa ja työehtosopimuksensa tulkinnoista.

Mitä työajanseurannalla pitäisi ratkaista?
Työajanseurannan tavoitteeksi sanotaan usein tuntien kerääminen. Se on liian epätarkka tavoite. Järjestelmän pitää tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää ilman, että joku kokoaa ja tulkitsee jokaisen viikon käsin.
Työntekijä tarvitsee nopean tavan ilmoittaa päivän toteuma. Työnjohto tarvitsee reaaliaikaisen näkymän kirjauksiin ja mahdollisuuden hyväksyä ne. Projektin seuranta tarvitsee tunnit oikealle työmaalle ja kohdistukselle. Laskutus tarvitsee erittelyn asiakkaalta laskutettavasta työstä. Työnantajan on lisäksi pystyttävä kokoamaan työntekijäkohtaiset tehdyt tunnit työaikakirjanpitoa varten.
Yksi hyvin tehty kirjaus voi palvella kaikkia näitä tarkoituksia. Se edellyttää, että yritys päättää etukäteen ainakin seuraavat asiat:
- Milloin työpäivä alkaa ja päättyy eri työtilanteissa?
- Miten tauot merkitään?
- Miten työmaa, työvaihe ja mahdollinen lisätyö valitaan?
- Kuka hyväksyy tunnit ja millä aikataululla?
- Milloin työstä pyydetään tilaajan kuittaus?
- Miten hyväksytty tunti siirtyy laskulle ja projektin kustannuksiin?
Ohjelmisto ei ratkaise näitä kysymyksiä yrityksen puolesta. Jos toimintamalli on epäselvä, sähköinen järjestelmä tekee epäselvyydestä vain nopeampaa. Siksi työaikakäytäntö kannattaa kuvata ennen asetusten rakentamista.
Työaikakirjanpito on työnantajan vastuulla
Työsuojeluhallinnon ohjeen mukaan työnantajan pitää laatia soveltuvissa tilanteissa työajan tasoittumissuunnitelma, työvuoroluettelo ja työaikakirjanpito. Työntekijä voi tehdä kirjauksen itse, mutta vastuu työaikatietojen oikeellisuudesta ja säilyttämisestä ei siirry työntekijälle tai ohjelmistotoimittajalle.
Työaikakirjanpitoon merkitään työntekijäkohtaisesti tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset. Tiedon pitää olla luettavissa ilman ylimääräisiä laskutoimituksia. Fisasissa työntekijä kirjaa toteutuneen alkuajan, loppuajan ja tauon omalla nimellään oikealle työmaalle. Näin viikon tapahtumat eivät jää yhden yhteisen tuntimäärän tai viestiketjun varaan.
Laissa ei määrätä, että kirjanpito pitäisi tehdä tietyllä sovelluksella. Paperi, taulukko tai sähköinen järjestelmä voi periaatteessa toimia. Olennaista on, että tiedot ovat oikein, ne voidaan erotella vaaditulla tavalla ja ne säilyvät lain edellyttämän ajan. Käytännössä pienenkin rakennusliikkeen on vaikea pitää usean työntekijän ja vaihtuvien työmaiden tietoja luotettavasti hallinnassa irrallisilla viesteillä.
Fisas kokoaa kirjaukset työntekijöittäin ja projekteittain johdon nähtäville. Järjestelmä ei päätä yrityksen puolesta, miten yksittäinen tunti korvataan tai mitä työehtosopimusta sovelletaan. Sen tehtävä on varmistaa, että päätösten pohjaksi on käytettävissä ajantasainen, työntekijään ja työmaahan yhdistetty toteumatieto.
Työmaa ja tehtävä pitää olla työntekijän tiedossa
Työaikakirjaus onnistuu helpoimmin, kun työntekijä näkee jo ennen päivän alkua, mille työmaalle hänen kuuluu mennä ja mitä siellä tehdään. Jos kohde selviää vasta viestiketjusta, myös tuntien kohdistus menee herkemmin väärin.
Fisasin kalenterissa ja aikataulutuksessa keikat, pidemmät työmaat ja tehtävät voidaan koota samaan näkymään. Työntekijä näkee omat tehtävänsä ja työmääräimensä, kun taas esimies näkee tiimin kokonaisuuden. Kun työmaa vaihtuu, muutos päivittyy yhteiseen näkymään eikä uutta osoitetta tarvitse etsiä vanhasta viestistä.
Rakennusliikkeessä suunnitelma elää väistämättä. Sää muuttuu, materiaali viivästyy ja työvaihe voi valmistua arvioitua aikaisemmin. Ajantasainen työmääräin vähentää väärälle projektille tehtyjä kirjauksia, koska työntekijä valitsee saman kohteen, joka hänelle on päivän työhön osoitettu.
Kalenteri ja työaikakirjaus palvelevat eri tarkoituksia. Kalenteri kertoo, mitä pitäisi tehdä. Työaikakirjaus kertoo, mitä työmaalla toteutui. Molemmat ovat samassa rakennusyrityksen järjestelmässä, joten työntekijän ei tarvitse käyttää erillistä kalenteria ja tuntisovellusta.
Kirjaa todellinen työaika, älä oletuspäivää
Yksi tavallisimmista työajanseurannan virheistä on automaattinen 7,5 tai 8 tunnin päivä, joka hyväksytään ilman, että toteumaa todella tarkistetaan. Oletus voi nopeuttaa tavallisen päivän kirjaamista, mutta se ei saa peittää poikkeuksia.
Työpäivän alku- ja loppuaika on yleensä parempi lähtötieto kuin pelkkä tuntimäärä. Niiden avulla voidaan tarkistaa päivän kokonaisuus, tauot ja suhteet suunniteltuun työvuoroon. Samalla järjestelmän pitää olla työntekijälle nopea. Jos jokainen päivä vaatii kymmenen kentän täyttämistä, kirjaukset siirtyvät helposti viikon loppuun.
Käytännössä toimiva kirjaus voi sisältää:
- työmaan tai projektin,
- työvaiheen tarvittaessa,
- alkamis- ja päättymisajan,
- tauon,
- työaikalajin tai poikkeaman,
- mahdollisen lisätyön,
- lyhyen selitteen vain silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan.
Fisasin mobiilikirjauksessa työntekijä näkee valitsemansa työmaan, kohdistuksen, työn tyypin, alku- ja lopetusajan sekä tauon ennen tallentamista. Samalla kirjaukselle voidaan lisätä käytettyjä materiaaleja. Käyttäjälle jää selkeä kokonaiskuva siitä, mitä hän on lähettämässä, eikä päivän sisältö muodostu taustalla piilossa olevista oletuksista.
Kirjaus tehdään päivän aikana, ei viikon lopussa
Rakennusalalla työpäivään mahtuu monta kohdistettavaa asiaa. Aamupäivä tehdään alkuperäisen urakan mukaista työtä, iltapäivällä korjataan asiakkaan tilaama lisätyö ja päivän lopuksi siirrytään toiselle työmaalle. Viisi päivää myöhemmin kukaan ei muista, oliko lisätyötä kaksi tuntia vai kolme. Ja juuri se erotus on se, mikä jää laskuttamatta.
Paras käytäntö on tehdä tai vähintään tarkistaa kirjaus saman työpäivän aikana. Fisasissa alku- ja lopetusaika merkitään mobiilissa suoraan päivän toteuman mukaan. Kun työntekijä tekee kirjauksen vielä työmaalla, oikea projekti, työn sisältö ja mahdollinen asiakkaalta laskutettava työ ovat tuoreessa muistissa.
Kirjaukset näkyvät johdolle reaaliajassa. Esimiehen ei siis tarvitse odottaa viikon loppuun saadakseen selville, mille työmaille tunteja on kertynyt. Puuttuva päivä tai selvästi väärälle työmaalle osunut kirjaus voidaan ottaa esille silloin, kun tapahtumat ovat vielä muistissa.
Myös hyväksymisen pitäisi tapahtua riittävän usein. Kun työnjohto käy tunnit läpi päivittäin tai ainakin viikoittain, tapahtumat ovat vielä muistissa. Kuukauden lopussa poikkeamien selvittäminen vie enemmän aikaa ja johtaa helpommin arvauksiin.
Projekti ja työvaihe ovat kannattavuuden perusta
Palkanlaskennan kannalta voi riittää tieto, että työntekijä teki kahdeksan tuntia. Rakennusliikkeen kannattavuuden kannalta pitää tietää, mihin kahdeksan tuntia käytettiin.
Jokaisen kirjauksen pitäisi kohdistua oikealle projektille. Työvaihetta kannattaa käyttää silloin, kun siitä saadaan päätöksenteossa hyödyllistä tietoa. Esimerkiksi purku, runko, levytys, vedeneristys ja viimeistely voidaan erottaa toisistaan, jos tarjouskin on laskettu samalla rakenteella.
Liian karkea seuranta ei paljasta, mikä työvaihe ylitti arvion. Liian yksityiskohtainen seuranta puolestaan tekee kirjauksesta raskaan. Jos työntekijän on valittava kymmenistä lähes samannimisistä koodeista, virheiden määrä kasvaa.
Hyvä sääntö on käyttää vain sellaista tarkkuutta, jota yritys aikoo oikeasti hyödyntää. Jos tarjous on laskettu työvaiheittain ja projektia johdetaan niiden perusteella, sama rakenne kannattaa tuoda tuntikirjaukseen. Jos pienet työmääräimet laskutetaan tuntityönä, projekti ja laskutettava tai ei-laskutettava työ voivat riittää.
Fisasin työaikakirjauksissa tunnit voidaan kohdistaa työmaalle puhelimella. Olennaista ei kuitenkaan ole pelkkä mobiililomake, vaan se, että sama tunti näkyy hyväksynnän jälkeen oikean projektin kustannuksissa eikä tietoa tarvitse syöttää uudelleen.
Työn tyyppi ratkaisee, mihin tunti etenee
Kaikki työmaalla tehdyt tunnit eivät kuulu asiakkaalle samalla tavalla. Osa on alkuperäiseen urakkaan kuuluvaa työtä, osa tuntityötä, osa asiakkaan tilaamaa laskutettavaa lisätyötä ja osa yrityksen omaa ei-laskutettavaa aikaa. Jos tämä ero tehdään vasta laskutusvaiheessa, työnjohto joutuu käymään työviikon uudelleen läpi.
Fisasin kirjauksessa työntekijä valitsee työn tyypin. Näin laskutettava lisätyö voidaan erottaa urakkatyöstä jo kentällä, missä työn sisältö tunnetaan parhaiten. Sama valinta auttaa myöhemmin sekä projektin seurannassa että laskutuspohjan muodostamisessa.
Työn tyypin pitää olla työntekijälle ymmärrettävä. Jos vaihtoehdot on nimetty yrityksen sisäisillä koodeilla, väärä valinta on helppo tehdä. Käyttöönotossa kannattaa käydä läpi oikeilla esimerkeillä, milloin valitaan urakkatyö, tuntityö, laskutettava lisätyö tai ei-laskutettava tuntityö.
Työajan mahdollinen ylityö- tai TES-käsittely ratkaistaan yrityksen omien sääntöjen mukaan. Fisas ei tee juridista tulkintaa kellonajasta. Se tallentaa toteutuneen alkuajan, loppuajan ja tauon sekä työn tyypin, jotta yrityksellä on käsittelyä varten oikea lähtötieto.
GPS-sijainti on yrityksen oma valinta
Rakennusliikkeessä työ tehdään työnantajan toimiston sijasta vaihtuvilla työmailla, joten kysymys sijaintitiedosta tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan. Fisasissa GPS-tallennus on yrityksen oma päätös: se on oletuksena pois päältä, ja pääkäyttäjä kytkee sen halutessaan päälle työajanseurannan asetuksista.
Kun asetus on päällä, sijainti tallentuu työaikakirjauksen yhteydessä. Tieto auttaa todentamaan, missä kirjaus tehtiin, ja vähentää epäselvyyksiä etenkin silloin, kun saman päivän aikana käydään useassa kohteessa. Jos puhelin ei saa sijaintia muutamassa sekunnissa, kirjaus tallentuu ilman sitä. Sijaintia ei siis kannata ajatella todistusaineistona vaan kirjauksen lisätietona.
Kirjaukselle tallentuva sijaintipiste ei myöskään ole sama asia kuin työntekijän jatkuva reittiseuranta. Työajanseurannan kannalta olennaista on yhdistää tehty kirjaus oikeaan työmaahan ja antaa työnjohdolle tieto, jolla poikkeava tilanne voidaan tarkistaa.
Sijainti ei korvaa työntekijän omaa projektivalintaa. Kerrostalosaneerauksessa voi olla kolmen eri tilaajan urakat samassa rapussa, eikä yksikään GPS-piste erota niitä toisistaan. Työntekijä valitsee siis edelleen työmaan ja kohdistuksen.
Tietosuojavaltuutetun työelämän tietosuojaa koskevissa vastauksissa työntekijän paikantaminen luetaan tekniseksi valvonnaksi. Käytölle on oltava asiallinen peruste ja tarve, ja asia kuuluu työpaikan yhteistoimintamenettelyyn. Matkapuhelimen paikantamiseen liittyy lisäksi suostumusta koskevia vaatimuksia. Sijaintitietoa ei ohjeen mukaan lähtökohtaisesti pitäisi käyttää työajan valvontaan, ellei työ tapahdu pääosin muualla kuin työnantajan tiloissa eikä tarkoitusta voida toteuttaa vähemmän yksityisyyteen puuttuvilla keinoilla.
Asetusta ei siis kannata kytkeä päälle varmuuden vuoksi. Ennen käyttöönottoa pitää määritellä, miksi sijaintia käsitellään, mitä tietoa tallennetaan, kuka sitä näkee ja kuinka pitkään sitä säilytetään. Jos tarkoitus on todentaa kirjauksen tekopaikka, tietoa ei voi myöhemmin noin vain käyttää toiseen henkilöstön valvontatarkoitukseen. Asia pitää myös kertoa henkilöstölle ennen kuin ensimmäinen sijainti tallentuu.
Tauko kuuluu samaan kirjaukseen
Pelkkä työpäivän alku- ja lopetusaika ei kerro tehtyä työaikaa oikein, jos päivän tauko jää huomioimatta. Siksi tauko merkitään Fisasissa samaan mobiilikirjaukseen alku- ja lopetusajan kanssa.
Yritys määrittelee omassa ohjeessaan, miten tauko kirjataan eri tilanteissa. Järjestelmän ei pidä arvata yrityksen puolesta, onko tauko pidetty tai miten sitä käsitellään. Työntekijän tehtävä on merkitä toteutunut tieto, ja työnjohto tarkistaa sen muiden kirjaustietojen yhteydessä.
Tauon näkyminen samalla näytöllä helpottaa myös työntekijän omaa tarkistusta. Ennen lähettämistä hän näkee, kuinka pitkäksi päivän työaika muodostuu. Jos tauko tai kellonaika on väärin, virhe voidaan huomata heti työmaalla eikä vasta jälkikäteen.
Työsuojeluhallinnon lepoaikoja ja taukoja koskevasta ohjeesta voi tarkistaa yleiset lähtökohdat. Fisas auttaa tallentamaan yrityksen tarvitseman toteumatiedon, mutta tauon oikea juridinen käsittely määräytyy työn, työaikamallin ja sovellettavan työehtosopimuksen perusteella.

Sama päivä voidaan kohdistaa usealle työmaalle
Rakennusliikkeessä yksi työntekijä voi tehdä aamupäivän yhdessä kohteessa ja iltapäivän toisessa. Jos koko päivä kirjataan ensimmäiselle työmaalle, sen kustannukset kasvavat väärin ja toinen projekti näyttää todellista kannattavammalta.
Fisasissa päivän tunnit kirjataan toteuman mukaan oikeille projekteille. Työntekijä tekee molemmille työmaille oman kirjauksen, valitsee niihin sopivan kohdistuksen ja merkitsee toteutuneet ajat. Näin projektien tuntimäärät säilyvät vertailukelpoisina.
Yrityksen kannattaa kirjoittaa työntekijöille selkeä ohje tavallisista tilanteista. Ohjeessa voidaan kuvata esimerkiksi:
- milloin kirjaus aloitetaan varastolla,
- miten työmaiden välinen päivä jaetaan,
- mille projektille materiaalien noutoon käytetty työ kohdistetaan,
- miten urakkatyö ja laskutettava tuntityö erotetaan,
- milloin tilaajalta pyydetään kuittaus,
- kuka ratkaisee epäselvän tilanteen.
Ohjeen tavoite ei ole tehdä jokaisesta päivästä monimutkaista. Tavallisen työpäivän pitää edelleen onnistua muutamalla napautuksella. Tarkempaa jakoa tarvitaan silloin, kun työmaa, kohdistus tai työn tyyppi vaihtuu.
Työmaiden karttanäkymä auttaa hahmottamaan kohteet ja löytämään oikean projektin myös liikkuvassa työssä. Varsinainen tunti kohdistuu kuitenkin työntekijän tekemän kirjauksen perusteella, joten projektin nimeämisen ja valinnan pitää olla selkeää.

