
Kuukauden vanha tuntitieto on historiaa
Kun työmaan tuntitilanne selviää seuraavan kuukauden puolivälissä palkanlaskennan yhteydessä, tieto on oikeaa mutta myöhässä. Urakka on siinä vaiheessa mennyt joko hyvin tai huonosti, eikä kumpaankaan voi enää vaikuttaa.
Rakennusalalla tällä on enemmän merkitystä kuin useimmilla muilla aloilla, koska projektit ovat lyhyitä. Kahden kuukauden remontissa kuukauden viive tarkoittaa, että puolet työstä on tehty ennen kuin ensimmäinenkään luku näyttää mitään.
Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä päätöksiä tuntitieto ohjaa, paljonko viive maksaa ja mitkä kolme lukua riittävät pienen rakennusliikkeen viikkopalaveriin.
Neljä päätöstä, joita tunnit ohjaavat
Miehitys. Riittääkö porukka tähän työvaiheeseen, vai pitääkö siirtää väkeä toiselta työmaalta? Päätös tehdään päivien, korkeintaan viikon sisällä.
Lisätyön hinta. Kun tilaaja pyytää muutosta, hän haluaa hinnan samana päivänä. Hyvä vastaus perustuu siihen, mitä vastaava työ on aiemmin oikeasti vienyt tunteja.
Puhelu tilaajalle. Jos urakka on karkaamassa, siitä pitää puhua ennen kuin ylitys on tapahtunut. Ennen ylitystä keskustelu kuulostaa tältä: "tämä työvaihe vie arvioitua enemmän, katsotaanko yhdessä". Jälkeenpäin se kuulostaa tältä: "lasku on suurempi kuin sovittiin". Ensimmäinen on projektinjohtoa, jälkimmäinen helposti riita.
Seuraava tarjous. Ainoa neljästä, jolle kuukauden viive käy. Historiatieto saa olla vanhaa, kunhan se on oikein ja kirjattu työvaiheittain.
Kolmelle päätökselle neljästä kuukauden vanha tieto tulee liian myöhään. Silti monessa pienessä rakennusliikkeessä tunnit kootaan kerran kuussa, koska palkanlaskenta tarvitsee ne silloin. Palkanlaskennan rytmi on siis tullut ratkaisseeksi, millä tiedolla työmaita johdetaan.
Esimerkki: mitä viikon ja kuukauden ero maksaa
Omakotitalon kylpyhuone- ja keittiöremontti, budjetti 400 työtuntia ja kesto kaksi kuukautta. Purun jälkeen paljastuu, että kylpyhuoneen lattian alla on laho alusrakenne, jota ei ollut tarjouksessa. Sen korjaaminen ja hidastunut eteneminen tuovat urakkaan 40 tuntia lisää, joista 30 johtuu suoraan alusrakenteesta.
Tuntitieto kerran kuussa. Ylitys näkyy palkanlaskennassa kuukauden päästä. Alusrakenne on silloin jo korjattu, kukaan ei kirjannut sitä lisätyöksi, ja tilaaja on jo maksanut ensimmäisen erän urakkahinnasta. Lisätyön perustelu jälkikäteen on hankalaa, ja usein 30 tuntia jää urakoitsijan kuluksi. Kun työn kustannus sivukuluineen on noin 40 euroa tunnilta, katteesta lähtee noin 1 200 euroa. Laskuttamatta jää noin 1 650 euroa, kun tuntihinta on 55 euroa.
Tuntitieto viikoittain. Työnjohto näkee ensimmäisen viikon lopussa, että purku ja alusrakenne ovat vieneet selvästi arvioitua enemmän. Tilaajalle soitetaan samalla viikolla, lahosta rakenteesta näytetään kuvat, ja korjaus sovitaan lisätyönä ennen kuin se on valmis. 30 tuntia laskutetaan, ja tilaaja tietää jo etukäteen, että lasku kasvaa.
Ero ei ole siinä, kumpi luku on tarkempi. Ero on siinä, ehtiikö tieto vaikuttaa päätökseen. Mitä lyhyempi urakka, sitä enemmän tällä on merkitystä.
Budjetti ja toteuma: molempien pitää olla tuoreita
Budjetin ja toteuman vertailusta on hyötyä vain, jos toteuma on ajan tasalla. Käytännössä se jää jälkeen kahdesta syystä. Tunnit tulevat viikon viiveellä, jos ne kirjataan perjantaina muistista. Ostot tulevat ostolaskun mukana, pahimmillaan kuukauden päästä.
Yhdessä nämä tekevät luvusta harhaanjohtavan: projekti näyttää olevan alle budjetin, koska osa kuluista ei ole vielä saapunut, ja päätöksiä tehdään luvun perusteella, joka nousee myöhemmin. Tunneissa ratkaisu on kirjaus työpäivänä puhelimella. Ostoissa auttaa, kun isot tilaukset kirjataan projektille jo tilaushetkellä eikä vasta laskun saapuessa.
Hyväksyntä parantaa tai pilaa tiedon
Tuntien hyväksyntä tuntuu hallinnolliselta muodollisuudelta, mutta se on ainoa kohta, jossa kirjauksia katsoo joku muu kuin kirjaaja.
Hyvin tehtynä hyväksyntä korjaa väärälle projektille menneet tunnit, kun tekijä vielä muistaa, mitä teki. Se paljastaa poikkeamat samalla viikolla. Ja se kertoo kirjaajalle, että kirjauksia oikeasti katsotaan, mikä on tehokkain tapa parantaa niiden laatua.
Huonosti tehtynä hyväksyntä on nappi, jota painetaan kerran kuussa kaikille riveille kerralla. Silloin se ei paranna tietoa, mutta antaa vaikutelman, että tieto on tarkistettu. Hyvä mittari on yksinkertainen: jos hyväksyntä ei ole koskaan johtanut yhteenkään korjaukseen, sitä ei käytännössä tehdä.
Lisätöissä toimii vielä yksi askel: tilaajan kuittaus työmaalla. Kun tilaaja kuittaa lisätyön tunnit samana päivänä, niistä ei tarvitse keskustella laskutusvaiheessa.
